Espoo on aikanaan valinnut näyn verkostomaisesta kaupunkirakenteesta, jossa on useita kaupunkikeskuksia.

Valinnan takana on ajatus siitä, että tulevien vuosikymmenten yhteiskunnassa on vältettävä niitä ongelmia, joihin vanhanmallinen perinteinen yhden keskustan kaupunki on ajautunut.

Ollakseen menestyvä Espoo ei voi valita niitä virheitä, jotka saavat tulevaisuuteen suuntautuvat korkeasti koulutetut perheet muuttamaan pois.

Kaupungin kehitys lähtee arvovalinnoista. Ihminen ei ole vain osa tuotanto- tai hyvinvointikoneistoa. Elämä ei voi rakentua vain talouden varaan. Toimeentulo on oleellista, mutta se ei ole koko elämä.

On löydettävä arvot, joiden varaan nykyiset ja tulevat espoolaiset haluavat kaupunkinsa rakentaa. Vain inhimillisessä kaupungissa on hyvä asua.

Elämän arvot eivät löydy virkamiestyönä eikä niitä voi nuijia pöytään hallinnollisilla päätöksillä. Ne löytyvät ihmisen henkilökohtaisilla valinnoilla.

Jotain voidaan tulevaisuuden hyvän yhteiskunnan arvoista todennäköisesti sanoa.

Yhteisöllisyys tulee korostumaan. Yhteisöllisyys on kuitenkin entistä monitasoisempaa. Siihen kuuluvat naapuruus, paikallinen lähiyhteisö, ystävät, harrasteet, suku ja paljon muuta.

Yhteisöllisyys on entistä monimuotoisempaa. Samalla korostuu myös sen merkitys, että on sellaista inhimillistä toimintaa, joka ehkäisee ihmisten jäämistä yhteisöjen ulkopuolelle.

Turvallisuus ohjaa ihmisten asuinpaikkavalintoja. Turvattomaksi koetuilta alueilta pakenevat turvallisille alueille ne, joiden työ, elämäntilanne ja varallisuus antaa siihen mahdollisuuksia.

Turvallisuuteen liittyvät viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan tarjoamat turvaverkot.

Elinympäristön viihtyisyys ja virikkeellisyys korostuvat. Haave omakotitalosta keskellä kaupunkia järven/meren rannalla näkyy edelleen selvästi siinä, minne rakentavat asuntonsa ne, joilla on siihen eniten rahaa.

Hyvän elinympäristön painoarvo ihmisten elämän ratkaisuissa korostuu.

Liikenneratkaisuissa on osattava nähdä, miten ihmiset haluavat elää. On tiedettävä, millaisia asuntoja, työpaikkoja, kauppakeskuksia, harrasteita ja sosiaalisia yhteyksiä ihmiset haluavat ja miten he niihin kulkevat.

Pakko kertoo aina, että on tehty huono valinta, jota asukkaat eivät tahdo toteuttaa.

Ratkaisematon, jo vuosikymmeniä tiedetty ongelma on, että elämme talous- ja yhteiskuntarakenteessa, jonka tasapaino edellyttää jatkuvaa kasvua. Menestyäkseen on kunnan kyettävä imemään uusia voimavaroja joko toisista kunnista tai maan rajojen ulkopuolelta.

Espoo on valinnut edelläkävijän aseman pyrkiessään tulevaisuuden verkostomaiseksi ihannekaupungiksi. Hyvästä valinnasta kannattaa pitää itsepäisesti kiinni.

Ongelmat ovat syntyneet menneisyydessä. Tämän päivän poliitikkojen haaste on suunnitella parempi tulevaisuus.

 Simo Repo