Myyrmäki, Jokela, Kauhajoki, Sello. Suomalainen yhteiskunta ja elämänmuoto huutavat apua. Kuuleeko kukaan?

Yhteinen hyvinvointi ja turvallisuus eivät voi olla vain viranomaisten asia. Vastuuta omasta elämästä, oman lähipiirin hyvinvoinnista ei voi vierittää viranomaisten harteille. Viranomainen ei voi korvata omaista. Viranomaiset eivät voi hoitaa omaisten vastuuta.

Sitä voimme yhdessä kysyä, onko viranomaisten ja omaisten välillä liian pitkä matka. Kun omaisten keinot loppuvat, tulisi yhteiskunnan auttavan käden olla riittävän lähellä. Tätä välimatkaa voivat lyhentää myös järjestöt, jotka auttavat ihmisiä yksin ja yhdessä parempaan elämään.

Jokainen voi katsoa omaa lähipiiriään ja tunnistaa siellä ongelmia. Niihin tarttuminen on osa lähimmäisen rakastamista. Yksityisasioihin puuttuminen ei aina ole tunkeilua, puuttumattomuus voi olla myös piittaamattomuutta.

Me kaikki vaikutamme siihen, mihin suuntaan yhteinen elämämme kehittyy. Kasvoton yhteiskunta ja väkivaltakulttuuri ovat huono yhdistelmä. Niihin molempiin me voimme jokainen vaikuttaa.

Yhteisillä päätöksillämme me asetamme ehdottomat rajat, joita ei voi ylittää ilman rangaistusta. Näistä rajoista päättävät ihmiset, jotka olemme siihen tehtävään valinneet, kansanedustajat.

He säätävät lait ja niihin liittyvät rangaistukset. Niillä ohjataan yhteiskunnan kehitystä ja suuntaa. Niiden tulisi riittävän tehokkaasti poistaa uhkatekijöitä, joihin ei muilla yhteisillä toimilla voida vaikuttaa.

Ihmisten turvallisuuden takaamiseksi pitää ottaa käyttöön kaikki keinot. Ei ole yhtä parasta tapaa vähentää väkivaltaa, on monien pienten vaikutusten summa.

Pitää voida vaikuttaa sekä niihin syihin, jotka johtavat väkivaltaan, että niihin välineisiin, joilla väkivaltaa tehdään. Ne, joiden etuja tai harrastusta joudutaan rajoittamaan, voivat itse aktiivisesti ehdottaa, miten se parhaiten tapahtuu.

Kaikilla neljällä tapahtumalla on yhteinen piirre. Ne kaikki liittyvät tietyllä tavalla maailman muuttumiseen entistä kansainvälisemmäksi. Verkko ja ihmisten liikkuminen eivät enää tunne valtioiden rajoja.

Erilaiset toimintatavat ja kulttuurit ovat yhä läheisemmässä vuorovaikutuksessa. Sillä, miten me yhdessä muiden kansojen kanssa vaikutamme maailman kehitykseen, on välitöntä merkitystä myös meidän henkilökohtaiselle elämällemme.

Espoon piispa ja kaksi espoolaista imaamia antoivat Sellon tapahtumien jälkeen yhteisen julkilausuman, jossa he sanovat: "Kristittyinä ja muslimeina haluamme yhteistyössä rakentaa parempaa, turvallista ja kaikista yhteiskunnan jäsenistä huolta pitävää Suomea, johon väkivalta ei kuulu."

Se on hyvä päämäärä.

Simo Repo
Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.