| Kirkon voima |
|
|
| Simo Repo | |
| 21.12.2009 | |
|
Kulunut vuosi on antanut kirkolle paljon ajattelemisen aihetta. Hyökkäykset kirkkoa ja uskonnonvapautta vastaan ovat vaikuttaneet järjestelmällisiltä ja suunnitelluilta. Uskonnoton suvaitsemattomuus näyttää nostavan päätään yllättävilläkin tahoilla. Kirkon sisältä nousee ristiriitoja, joita on ruokittu myös ulkoa käsin. Naispappeus ja homoliitot repivät edelleen kirkkoa eikä keskustelun pää ole vielä näkyvissä. Seksuaalietiikka on jälleen kerran nostettu uskonnon keskeisimmäksi kysymykseksi. Voiko kirkko olla moniarvoinen? Missä kulkevat uskon jakamattoman ytimen rajat ja mitkä ovat kehällisiä asioita, joista kirkossa voidaan ajatella monella eri tavalla? Keskustelussa kirkon muuttuvista ja pysyvistä arvoista ovat kirkkomme piispatkin keskenään erimielisiä. Raja jyrkän opillisuuden ja yhteiskunnan muutoksia seuraavan joustavuuden välillä kulkee jokaisen seurakunnan sisällä. Kansankirkon ominaisuus on, että se voi pitää sisällään monenlaista ajattelua, erilaisia ihmisiä. Yhdistyskirkon ominaisuus on, että seurakunta on pieni ja kaikelta ajattelultaan samansuuntainen. Kansankirkkomme sisällä elää liikkeitä, jotka määrätietoisesti pyrkivät vahvistamaan kirkossamme yhdistyskirkon ominaisuuksia. Kaiken ajankohtaisen tukkanuottasilla olon keskellä on hyvä muistaa, ettei kirkon voima ole rahassa, ei vallassa, ei tehokkuudessa, ei opillisessa yhtenäisyydessä. Kirkon voima on Vapahtajassa, joka ei käytä valtaa vaan anteeksiantoa. Joulun lapsi ei syntynyt palatsiin vaan talliin. Jeesuksen vuorisaarnan sisältö antaa aivan uudenlaisen näkökulman niin kirkon taistelussa ulkoisia vastustajia kuin sisäisiä toisinajattelijoita vastaan: "Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin." "Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta." "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Kirkon voima on ihminen, joka on kokenut anteeksiannon ja vapahduksen, joka on ymmärtänyt, kuinka ihminen on pieni ja Jumala suuri. Jumala ei tarvitse puolustajia, mutta ihmiset tarvitsevat Vapahtajan. Kirkossa riittää varmasti niitä, jotka haluavat puolustaa kirkkoa sekä ulkoa että sisältä tulevia hyökkäyksiä vastaan. Siitä ei tarvitse kantaa huolta. Mutta pitää riittää myös niitä, jotka ilman ennakkoehtoja tuovat joulun sanoman kaikkien saataville: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja." |
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|
Uusin Esse
Tapahtuu seurakunnissa
Pääkirjoitukset
Kirjautuminen
