|
|
|
Velkataakka on epäreilu perintö Tuomas Aho 5.9.2011 Talousuutisten kautta katsottuna maailma on epävakaassa tilassa. Jokainen uusi päivä voi tuoda yllätyksiä. Vallalla on tunnelma, että olemme veitsenterällä.
Tämä pätee erityisesti rahatalouteen eli rahavirtojen liikkeisiin maailmassa. Pelko hallitsee, ja kaikki tuntuu perustuvan vain hataraan luottamukseen.
Takavuosina puhuttiin historian lopusta viitaten kylmän sodan päättymiseen ja yllätyksettömän ja turvallisen aikakauden alkuun. Kuinka väärässä nuo ennustukset olivat. Pyörä tuntuu pyörähtäneen taaksepäin taas kohti epävarmempaa aikaa.
Ilmassa leijuu uhka tilanteen ajautumisesta vielä huonommaksi. Taloutensa säädyllisessä kunnossa pitäneiden maiden veronmaksajien odotetaan takaavan tähtitieteellisillä summilla huonommin asiansa hoitaneiden pelastustalkoita.
Vaikeita ratkaisuja joudutaan perustelemaan vielä huonompien ratkaisujen välttämisellä. Tässä on ongelma. Asioita ei voi aina perustella pelkästään tarkoituksenmukaisuudella: ihmisiä askarruttaa ymmärrettävästi kysymys oikeudenmukaisuudesta. Ihmiset peräävät ratkaisuja, jotka tuntuvat myös oikeudenmukaisilta.
Talouskielessä moraalikadolla tarkoitetaan riskinottoon yllyttämistä päästämällä riskinottajat kokonaan tai osaksi pälkähästä, kun riski on toteutunut tai velka maksettava.
Monet kannustimet ruokkivat riskinottoa ja velkaantumista. Muiden kustannuksella, kuten nyt nähdään.
Useimmat teollisuusmaat, Japani ja Yhdysvallat ja eteläisen
Euroopan maat etunenässä ovat velkaantuneet tavalla, joka
heijastuu näissä maissa tulevien sukupolvien kykyyn toteuttaa oman näköisensä yhteiskunta. Perinteisen politiikan
pelivara on käytetty loppuun. Tämä saattaa osoittautua vielä suuren katkeruuden aiheeksi nuoremmille sukupolville.
Oikeudenmukaisuudesta on kysymys myös oman hyvinvointimme rahoittamisessa. Suomikin elää velaksi, nyt vielä hallitusti. Sitä perustellaan tarpeella ylittää taantuma. Velan takaisinmaksu ei välttämättä osoittaudu helpoksi. Lisävelanotto hyvinvointimme rahoittamisessa on kysymys, jota tulee pohtia myös moraalisena, oikeudenmukaisuuskysymyksenä.
Positiivista on, että kriisi havahduttaa ja pakottaa miettimään asioita uudelleen. Ehkä jotain on opittu.
Kirjoittaja on asianajaja.
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä