|
|
|
Kolehtikohde on vastuullinen päätös Simo Repo 22.9.2011 Jumalanpalveluksissa kerättävät kolehdit ovat vastuullinen asia. Kirkkohallitus on tällä viikolla määritellyt ensi vuonna kaikissa seurakunnissa kerättävät viralliset kolehdit. Keskustelua on herättänyt naispappeus ja homokeskustelussa esillä olleiden järjestöjen asema kolehtikohteena.
Suurin osa jumalanpalveluksissa kerätyistä kolehdeista on joko kirkkohallituksen tai hiippakunnan määrittelemiä. Tänä vuonna kirkkohallitus on määrännyt 38 virallista kolehtia ja lisäksi suositellut 25 kolehtikohdetta. Espoon tuomiokapituli on määrännyt hiippakunnan seurakunnille 3 kolehtia. Muista runsaasta 10 kolehdista päättää Espoossa kunkin seurakunnan seurakuntaneuvosto.
Ennalta määrätyt kolehdit menevät valtaosin kirkollisten järjestöjen käyttöön. Noin joka toiselle järjestökolehdille on nimetty tarkka, yleensä ulkomainen avustuskohde. Toinen puoli kolehdeista menee käytännössä järjestöille yleisavustuksina.
Monen järjestön toiminnan edellytyksenä on vuotuisen virallisen kolehtien saaminen.
Hiippakunnan määräämät kolehdit ja pieni osa kirkkohallituksen määrittelemistä kolehdeista menevät sellaiseen toimintaan, joka olisi luontevampaa kattaa riittävin budjettivaroin. Kirkon viranhaltijoiden palkka ja toimintakulut pitäisi rahoittaa budjetista, ei kolehdeista.
Kolehdit eivät kuulu rahankeräyslain piiriin. Laki määrittelee, ettei sen piiriin kuulu uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä siihen osallistuvien keskuudessa suoritettava kolehdin keräys. Seurakunnan jumalanpalvelus kuuluu ilman muuta
tämän määrittelyn piiriin.
Kolehti on eri asemassa kuin talousarvioavustus. Talousarvion rahoittamiseen osallistuvat kaikki kirkollisveroa maksavat seurakuntalaiset. Kolehtirahan antaminen on vapaaehtoista. Kolehdin kohde ilmoitetaan erikseen jokaisessa jumalanpalveluksessa ja jokainen osallistuja päättää itse, osallistuuko kolehtiin vai ei ja minkälaisen summan keräyskohteeseen antaa.
Yhteisten kolehtien määrääminen on vastuunalainen tehtävä. Kolehtikohteen tulee olla sen arvoinen, että jokaisessa maamme seurakunnassa voidaan siihen sydämestä yhtyä.
Lisäksi eri sunnuntait eivät ole kolehtien suhteen lainkaan samanarvoisia. Suositun juhlapyhän painoarvo on moninkertainen hiljaiseen arkipyhään verrattuna.
Kolehtisunnuntaita määrätessään kirkkohallitus joutuu arvottamaan asioita. Sama koskee hiippakunnan tuomiokapitulia ja seurakuntaneuvostoa.
Niissä maailman kirkoissa, jotka joutuvat rahoittamaan koko toimintansa keräysvaroin, kolehti on aivan eri asemassa kuin meillä. Työntekijöiden palkat ja kiinteistöjen ylläpitokulut kerätään kolehtihaavista. Siinä järjes
telmässä toisaalta pitää ottaa seurakuntalaiset huomioon, mutta toisaalta on vaara miellyttää vain niitä, joilla on varaa antaa eniten rahaa.
Jokaisessa järjestelmässä on ongelmansa. Oleellista on, miten eettisesti päätöksentekijät ja seurakuntalaiset kunkin järjestelmän sisällä menettelevät.
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä