Alassanen motto: hymyile ja saat ystäviä

Länsi-Afrikasta kotoisin oleva Alassane Ouedraogo (31) hääräilee leveästi hymyillen Espoonlahden seurakunnan nuorisokahvila Sodessa Soukassa. Mies työskentelee seurakunnassa oppisopimuskoulutuksessa, ja hänen tavoitteenaan on valmistua nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi.

Kesästä 2009 lähtien Suomessa asunut Ouedraogo tervehtii ovesta tulevia suomeksi, ja pian selviää, että hän puhuu suomea muutenkin mainiosti.

”Nuorten keskuudessa oppii kieltä nopeasti. Minulla on ollut tahdonvoima oppia kieltä, koska se on paras tapa sopeutua yhteiskuntaan”, tuumii Ouedraogo, jolla on kaksi ja puoli vuotta kestävästä koulutuksesta takanaan nyt vuosi.

Hänen työtehtäviinsä kuuluu nuorisokahvilan pitämisen lisäksi kerhojen vetämistä kouluikäisille. Joka toinen viikko hän myös osallistuu lähiopetustunneille Kanneljärven opistossa Lohjalla. Kirjalliset tehtävät hoituvat jo suomeksi.

Kääntyminen muslimista kristityksi

Burkina Fasossa syntyneen Ouedraogon tie vei 11-vuotiaana naapurimaahan Norsunluurannikolle. Alkujaan muslimitaustainen nuorukainen kävi kristillistä koulua ja koki hengellisen herätyksen. Myöhemmin hänet kastettiin katolisen kirkon jäseneksi.

”Koulussa oli aamurukous ja tunsin voimakkaasti, että kristinusko on minun polkuni. Tietenkään kääntyminen ei ollut helppoa perhetaustan vuoksi – se oli rankka paikka”, Ouedraogo sanoo hiljaisesti.

Sittemmin Suomessa asuessaan Ouedraogo on liittynyt luterilaiseen kirkkoon. Hänet konfirmoitiin viime kesänä yhdellä niistä kolmesta rippikoululeireistä, joilla hän oli mukana työn kautta.

Joutenolo ei kiinnostanut

Muutama vuosi sitten Ouedraogo pakeni Norsunluurannikon sisällissotaa Suomeen.

”En tiennyt Suomesta paljonkaan. Halusin vain säästää henkeni”, hän kertoo.

16-vuotiaasta asti töitä tehneestä Ouedraogosta tuntui kummalliselta joutua täällä yhteiskunnan elätettäväksi, ja hän halusi päästä nopeasti omille jaloilleen. Afrikassa hän oli työskennellyt ompelijana ja taksiyrittäjänä.

”En sopeutunut siihen, että saan ilmaista rahaa, vaan halusin olla yhteiskunnalle hyödyllinen.”

Työnhaku ennen kielen kunnollista oppimista oli tietenkin haaste. Aluksi Ouedraogo kävi talouskoulun Helsingin Diakoniaopistolla, jossa oli samaan aikaan käynnissä maahanmuuttajia työllistymään auttava projekti. Valmistuttuaan Ouedraogo sai ensimmäisen työpaikkansa juuri Diakoniaopiston kautta.

Nuorisotyön tekemiseen Ouedraogo tutustui NMKY:n kautta.

”Pelasimme Helsingin Hietaniemenrannassa koripalloa nuorten kanssa. Se oli sosiaalityötä, jolla nuoria voitiin auttaa pois tupakasta ja alkoholista. Sitä kautta kuulin myös Espoonlahden oppisopimuspaikasta.”

Ouedraogo haki paikkaa, meni työhaastatteluun ja tuli omaksi ihmeekseen valituksi.

Nyt vuoden jälkeen nuorten kanssa toimiminen tuntuu niin hyvältä, että hän toivoo voivansa jäädä alalle.

Rakkaus syttyi Suomessa

Ouedraogo on ehtinyt perustaa Suomessa myös perheen. Heti talouskouluaikana hän kohtasi kiinnostavan naisen, mutta tiellä oli yksi ongelma. Nainen oli nimittäin hänen opettajansa.

”Opettaja ja opiskelija eivät olisi voineet seurustella. Kun valmistumisen jälkeen työskentelin Diakoniaopistolla, tapasin joskus häntä koulukahvilassa ja juttelimme syvällisiä.”

Opettaja-opiskelija-asetelman hävittyä ihmissuhde pääsi syvenemään. Häitä juhlittiin viime vuonna, ja pari kuukautta sitten Ouedraogo sai todistaa tyttärensä syntymää.

”Synnytyksessä mukana oleminen oli uskomaton kokemus. Afrikassa isät eivät osallistu synnytykseen, mutta halusin tukea vaimoani. Oli unohtumaton hetki, kun pesin vauvan ja leikkasin napanuoran.

Oppisopimuskoulutettavasta on hyötyä seurakunnalle

Alassane Ouedraogon ohjaajana toimiva nuorisotyönohjaaja Saija Hiltunen kertoo, että Ouedraogo on viides oppisopimuskoulutettava Espoonlahden seurakunnassa.

Maahanmuuttajia heillä ei kuitenkaan ole ollut aiemmin koulutettavana.

”Oppisopimuskoulutettavat ovat olleet henkilöitä, joiden perinteinen koulupolku on katkennut”, Hiltunen sanoo.

Oppisopimuskoulutuksesta on hänen mukaansa saatu seurakunnassa positiivisia kokemuksia. Koulutettavan ohjaaminen vie aikaa, mutta toisaalta Ouedraogonin työpanos nuorisokahvilassa on merkittävä.

”Jos Alassanella on koulupäiviä, se tuntuu heti. Hän mahdollistaa omalta osaltaan sen, että Soden ovia voidaan pitää iltapäivisin auki.”

Hiltunen toivoo, että uuden oppisopimuskoulutettavan palkkaaminen kiristyneestä taloustilanteesta huolimatta olisi mahdollista tulevaisuudessakin. Jokainen tähänastisista koulutettavista on hänen mukaansa päässyt työelämään, vaikkei seurakunnalla olekaan ollut tarjota kaikille työpaikkaa valmistumisen jälkeen.