Paasto ohjaa olennaisen äärelle

Luterilaisessa kirkossa perinteinen paasto on ollut kevennetyn ruokavalion noudattamista. Ajatus on laajentunut – paastota voi myös nautintoaineista tai itselle tärkeästä aineettomasta asiasta, kuten television katselusta tai sosiaalisesta mediasta.

Laskiaistiistain mäenlaskuiloittelu ja runsas syöminen ovat suomalainen vastine karnevaalille. Sana karnevaali - carne vale - tarkoittaa sananmukaisesti "hyvästi liha". Laskiaisen jälkeen on aika asettua mahdollisuuksia avaavaan hiljentymiseen pääsiäiseen saakka. Jokaisella on mahdollisuus tehdä se omalla tavallaan; sisältö on muotoa tärkeämpi.

Tänä keväänä kirkko ja Ympäristökeskus kannustavat yhdessä miettimään myös ympäristön hyvinvointia ja sen hyväksi tehtäviä valintoja. Nettisivulla www.ekopaasto.fi kerrotaan paaston perinteistä ja annetaan tietoa asumisen, liikenteen, ruoan ja kuluttamisen ympäristövaikutuksista. Lisäksi siellä esitellään tunnettuja ekopaastoajia.

 

Suomi voi olla suunnannäyttäjä

Yritysjohtaja Jaakko Nevanlinna on mukana Ekopaastossa. Kotonaan Kauniaisissa hän on säästänyt energiaa 1980-luvulta saakka.

Jaakko Nevanlinna on kieltäytynyt kuljettamasta lapsiaan autolla harrastuksiin, ollut käynnistämässä hiilineutraaliin kuntaan tähtäävää hanketta ja ottanut yritystoiminnassa mahdollisimman paljon huomioon ympäristönsuojeluasioita.

Nyt hänen haasteenaan on kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä hän syö.

”Oli yllätys, kuinka paljon ruokavalinnat vaikuttavat hiilijalanjälkeen”, Nevanlinna kertoo.

Silmiä avaavan selvityksen jälkeen Nevanlinnan kotona syödään jatkossa ainakin enemmän kalaa.

”Minua huvittaa energian säästämisestä puhuttaessa vetoaminen siihen, että `mitäs me, kun eivät ne kiinalaisetkaan´. Luonnon kannalta viisaampien valintojen tekeminen lähtee pienistä askelista, ja jonkun on oltava kannustava suunnannäyttäjä. Suomi voi mainiosti ottaa sen roolin.Tässä on oikein hoidettuna myös mahdollisuus merkittävään uuteen liiketoimintaan.”

Kotona voi ekopaastota päivittäin

Jaakko Nevanlinnan ympäristötietoisuuteen on yksinkertainen syy.

”Maapallo ei kestä nykyistä rasitusta. Jokainen voi tehdä valintoja. Ne vaativat uhrauksia; vaivannäköä, tiedonhakua, joskus rahaakin.”

Kotonaan Kauniaisissa Nevanlinna ryhtyi sanoista tekoihin 1980-luvulla.

”Lämmitys on liikkumisen ja ruokavalintojen ohella suurimpia ympäristön rasittajia. Siksi halusin selvittää, mitä vaihtoehtoja omakotitalon lämmittämiseen on olemassa. Kotiimme rakennettiin varaava vuolukivitakka, jota voi lämmittää joko perinteisesti puulla tai edullisemmalla yösähköllä”, hän sanoo.

”Siihen uhrattiin paljon vaivaa ja aikamoinen kasa rahaa. Investointi on maksanut itsensä pikkuhiljaa takaisin.”

Talon sähkönkulutusta alettiin seurata huonekohtaisilla mittareilla.

”Huonelämpötilan alentaminen parilla asteella tuottaa helposti kymmenen prosentin säästön sähkölaskuun. Minua ihmetyttää, miksi sisällä pitäisi olla T-paitalämpötila silloin, kun ulkona on parikymmentä astetta pakkasta. 20 astetta riittää 22 asteen sijaan hyvin. Meillä on yölämpötila sitäkin alempi, eikä kotona tarvitse silti palella.”

Kehon oma energia käyttöön

Yksi Nevanlinnan suurista huolenaiheista on turha henkilöauton käyttäminen.

”On nurinkurista, että ihmiset ajavat autoilla parin kilometrin matkat liikuntapaikoille. Reipas kävely toimisi hyvänä alkuverryttelynä.Herätin Kauniaisissa paheksuntaa, kun aikanaan kieltäydyin kuskaamasta lapsiani harrastusten pariin. Minusta oli kaikin puolin parempi, että he kävelivät tai pyöräilivät.”

Nevanlinnalla on aiheesta myös omakohtaista kokemusta. Hän kulki pikkupoikana jääkiekkotreeneihin raitiovaunulla kaikkine kamppeineen. Samalla tavalla kulkivat sittemmin ammattilaispelaajiksi yltäneet joukkuekaveritkin.

”Se, että kukaan ei vienyt minua autolla harrastuksiin, ei vähentänyt innostustani urheiluun vähääkään, pikemmin päinvastoin”, sanoo edelleen hiihtoa, maratonjuoksua ja tennistä harrastava mies.

Yritykset juhlapuheista ekotekoihin

”Ekologisuus on yritysmaailmassa usein esillä juhlapuheissa ja vuosikertomusten korulauseissa, mutta varsinaiset valinnat ja teot ovat toistaiseksi pieniä”, Nevanlinna sanoo.

Hän on sanomalehti- ja telekonserni Aina Group Oyj:n ja AinaComin toimitusjohtaja. Yrityksissä on panostettu hukkalämpöä tuottavien tietokonesalien mahdollisimman tehokkaaseen ilmastointiin.”

Nevanlinnan mielestä lämmön hyödyntäminen olisi hienoa, mutta siihen ei ole toistaiseksi keksitty kustannustehokasta tapaa.

”Pelkkä ideologia ei riitä, yritysten on tehtävä ratkaisunsa myös taloudellisesti kannattavasti”, hän huomauttaa.

Asenteiden ja taloudellisen kannattavuuden lisäksi ekotekoja kampittaa mittareiden puute.

”Kun saamme selkeämpiä laatukriteereitä ja mittareita, tuotannon seuraaminen ekologisesta näkökulmasta helpottuu”, Nevanlinna sanoo.

Esimerkkinä suomalaisesta edelläkävijästä hän mainitsee Raisio-yhtymän, joka on alkanut merkitä tuotteisiinsa tiedot niiden hiilijalanjäljestä.

Kohti hiilineutraalia kuntaa

Nevanlinna on ollut käynnistämässä Kohti hiilineutraalia kuntaa -hanketta. Siinä kunnat sitoutuvat hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen virallisia tavoitteita enemmän ja nopeammin. Kunnat ottavat hankinnoissaan huomioon sekä ympäristön että taloudelliset ja sosiaaliset tekijät.

”Hankkeessa on aluksi mukana kourallinen pieniä kuntia, joista esimerkiksi Uusikaupunki on jo tehnyt hyvää työtä”, Nevanlinna kehuu.

Hän löytää kannustavan esimerkin myös läheltä.

”Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän sähköauto on hieno juttu. Voimakas henkilökohtainen sitoutuminen ympäristönsuojeluun on juuri sellaista suunnan näyttämistä mitä tarvitsemme”.

 

Seitsemän vapaata viikkoa

Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallion neljäänkymmeneen pappisvuoteen on mahtunut paljon mieleen jääneitä lausahduksia. Yhden kestävimmistä lausui jo koulussa terveysopin opettaja: ylenmäärin on väärin. "Se pätee aina, mutta erityisesti paaston aikana", Lehmuskallio sanoo. Hän tutustui seitsemän vapaan viikon ajatukseen ollessaan pappina Hampurissa.

”Sen alkuperäinen nimi oli sieben Wochen ohne – seitsemän viikkoa ilman. Se kuulosti synkältä ja ankaralta, joten suomensin sen kannustavammaksi”, Lehmuskallio hymyilee.

 Seitsemän vapaan viikon teema laajentaa paaston ruokarajoitteista myös muihin itseä haittaaviin totunnaisuuksiin.

"Paastokohteen on oltava ennen kaikkea itselle merkittävä", Lehmuskallio korostaa. "

Idea on myös ottaa jotakin hyödyllistä pois jättämänsä asian tilalle. Kun on päättänyt, mitä nuo asiat ovat, tarvitaan vielä nöyryyttä ja rohkeutta toteuttaa oma paastopäätös.

Paastolla on pitkä historia

"Paasto ei suinkaan ole pelkästään kristittyjen perinne", Lehmuskallio sanoo. "Intiaanit, buddhalaiset, muslimit ja monet muut paastoavat. Monissa kulttuureissa on paastoamalla valmistauduttu kohtaamaan Jumala tai jumalat."

Siitä myös kristillisessä paastossa syvimmillään on kysymys – tarkoituksena on jättää epäoleellinen ja keskittyä kuuntelemaan, mitä Jumala tahtoo sanoa.

"Alkukristilliset seurakunnat omaksuivat nopeasti juutalaisen paastoperinteen ja sovelsivat sen kristologiseen ajatteluunsa. Sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista löytyy runsaasti paastoon liittyviä tekstejä. Nykyinen pääsiäistä edeltävän paaston pituus jäljittelee Jeesuksen erämaapaaston neljää kymmentä päivää", Lehmuskallio sanoo.

Paaston mittaa ja muotoa tärkeämpää on sen sisältö. "Jeesus ei pitänyt arvossa säännöksiin perustuvaa ulkonaista paastohurskautta. Hän julisti koko elämämme antamista Jumalan käsiin sen sijaan, että uskonnollisten säädösten muodossa Jumala olisi ollut ihmisen käsissä."

Lehmuskallio huomauttaa, että vaikka kristillisessä uskossa turvataan Jumalaan ja saadaan taivaspalkinto elämän jälkeen, on ihmisellä itsellään myös velvollisuuksia ja mahdollisuuksia.

"Kirkon diakoniatyön perusajatus lähtee siitä, että maallisen elämän voi viedä lähemmäs taivasta. Meillä on myös oma vastuu siitä, miten elämässä käy ja miltä elämä tuntuu. Niitä valintoja paasto kirkastaa."

 

PAASTON VAIHEET

(Sakari Lehmuskallion tekstistä muokannut Elina Raunio)

1. Sitoutuminen. Tässä vaiheessa tulee esiin kamppailu omien selitysten kanssa; miksi en voi, kannattaako, ehkä ensi vuonna.

2. Yksinäinen erämaa. Paastoon ryhtyneelle tulee epätoivon tunne selviytymisestä; jaksanko, nöyrtyminen, omien voimien luovuttaminen.

3. Voimat kasvavat. Vaikean vaiheen jälkeen alkaa nousta voimaantumisen tunne; tämä kannatti sittenkin.

4. Siunaus. Paastoajalle tulee onnistumisen kokemus; se kannatti, löysin jotain, olen ehjempi ja voin paremmin.