Minä, lähikoululainen

Tällä hetkellä monessa espoolaisessa perheessä mietitään koulun valintaa tulevalle ekaluokkalaiselle, seiskaluokkalaiselle tai lukiolaiselle. Mistä löytyisi koulu, joka antaisi parhaat mahdolliset eväät lapsen tai nuoren tulevaisuudelle? Missä koulussa lapsi olisi varmasti turvassa, saisi onnistumisen kokemuksia ja oppisi elämään ihmisiksi?

Uskallan väittää, että espoolainen koulu on paras valinta espoolaiselle. Kaupungissamme olevat koulut ovat hyvin tasalaatuisia. Opettajien pätevyyteen panostetaan, ja opettajat ja rehtorit kouluttautuvat ahkeraan. Koulut arvioivat säännöllisesti toimintaansa ja pyrkivät rakentamaan entistä tiiviimpää yhteistyötä perheiden kanssa. Kouluilta saa myös odottaa paljon, sillä viettäväthän lapsemme suuren osan valveillaolostaan koulussa.

Toki täytyy muistaa, että koulu kasvattaa myös yhteisöllisyyteen ja muiden huomioimiseen, eikä jokaisen perheen jokaista yksityistoivetta voida toteuttaa.

Useimmille lapsille ja nuorille tärkeintä koulun valinnassa ovat kaverit ja lyhyt matka kouluun. On vaikea löytää lisäarvoa pitkistä koulumatkoista pimeässä talvisäässä. Jo puolen tunnin lisäaika unten mailla on kasvavalle nuorelle riemuvoitto. Lähikouluissa kasvamme toistemme lähimmäisiksi.

Minä kävin tavallista lähikoulua. Pääsin silti yliopistoon, sain ihmisen kokoisen ammatin ja itseni näköisen perheen. En usko, että elämäni olisi ylevämpää, hohdokkaampaa tai maineikkaampaa, jos olisin käynyt eliittikoulun.

Eivät huippuarvosanat tai koulun statusasema takaa onnistumisen kokemuksia elämän yllättävissä käänteissä tai ammatillisessa pystyvyydessä. Ei edes presidentiltä odoteta huippuarvosanoja.

Jokainen elämä on arvokas ja tärkeä. Koskaan emme voi etukäteen tietää, mistä kasvupohjasta huippuosaajat ponnistavat. Säröinen ja epävakaa nuoruus voi antaa yllättäviä voimavaroja ja rohkeutta kohdata aikuisuuden haasteita. Lapsi ansaitsee lähikoulun, koska on sen arvoinen.

Saila Posti-Lindström

Kirjoittaja on Espoon yhteislyseon lukion rehtori

 **@**