Ja aurinko nousee

Tammikuun alussa aurinko jaksaa pysytellä taivaanrannan yläpuolella Espoon korkeudella vain kuusi tuntia. Pimeys ja hämäryys ovat keskitalvella lähes pysyvä olotila.

Nyt, tammikuun lopussa, vuorokauden valoisa aika on jo yli tunnin pidempi. Päivä päivältä vauhti kiihtyy ja valon määrä lisääntyy. Hitaasti pitenevä päivä tekee meistä kaikista eläviä hymiöitä. Suupielet ylöspäin jaksamme vuodesta toiseen ihmetellä ilmaista lisävaloa. Ja sitä iloa kestää monta kuukautta.

Elämää näillä leveysasteilla ohjaa auringonvalo. Auringonpaisteen mukaan määritämme, onnistuiko kesäloma, syysloma, talviloma. Sateisen kesän jälkeen aikuiset ovat valmiiksi väsyneitä työpaikoilla. Aurinkoisen kesän jälkeen voimia riittää pitkälle loppusyksyyn. Aamuauringosta ei uskalla liikaa huudella, iltapäivällähän voi olla jo pilvistä.

Uskalsikohan suon laidalla rämpinyt raivaaja-Jussi nauttia kevään kuulaista päivistä? Saattoihan se tarkoittaa hallayötä ja menetettyä satoa. Sama raivaajan sielu piilee meissä vieläkin. Kuka uskaltaa luottaa siihen, että aamuaurinko takaa koko päivän paisteen? Edes meteorologien lupaus korkeapaineesta ei takaa auringonpaistetta. Korkeapaineesta huolimatta voi olla pilvistä.

Valon määrän muutosten on pakko vaikuttaa kansanluonteeseemme. Jatkuva varautuminen pilviin, sateisiin ja matalapaineisiin tekee meistä kyräileviä, ikävyyksiin varautuvia säikkyjä, muutoksia pelkääviä pessimistejä.

Sopivia sanontoja löytyy joka lähtöön. Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa, älä nylje karhua ennen kuin kaadat sen!

Toista on trooppisilla alueilla, missä aurinko valaisee tasaisesti, varmasti ja riskittömästi. Itsestään selvä auringonvalo luo varmuutta. On helppo hymyillä, kuten sketsisarjassa: ”Don´t worry, be happy”.

Oppi uudelleen syntymästäkin on voinut kehittyä vain trooppisissa oloissa. Kukapa haluaisi syntyä uudelleen kohmeisiin talviin?

Aurinko nousee ja aurinko laskee myös meillä. Mitä pidempi valoisa aika nousun ja laskun väliin jää, sitä varmemmin uskallamme taas tavoitella unelmia.

Saila Posti-Lindström

Kirjoittaja on Espoon yhteislyseon lukion rehtori.

 **@**