Tekstikoko Suurenna tekstiä Oletuskoko Pienennä tekstiä
EtusivuUutisetArtikkelitKulttuuriKannanototArkistoTapahtuu

Verensokerimittari vei maailmalle

5.1.2012

Elina Raunio

Suomessa on lähes puoli miljoonaa diabeetikkoa. Heidän arkeensa kuuluu verensokerin mittaaminen jopa 10-12 kertaa päivässä.

”Ongelma on, että kaikki eivät tee tarvittavaa määrää mittauksia, kun ne perustuvat neulanpistoon”, Hannu Harjunmaa sanoo. Hänen keksintöään hyödyntävän, kivuttoman ja helppokäyttöisen laitteen prototyyppi on kliinisten testausten loppusuoralla. Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, laite on markkinoilla parin vuoden kuluttua.

 

Valoa läpi korvalehden

Harjunmaa näyttää kännykän kokoista langatonta laitetta, jonka kyljessä on kolo. Koloon sujautetaan korvan nipukka, ja laite ottaa korvasta kevyen puristusotteen. ”Laitteen vihreänä näkyvä led-valo mittaa veren määrän, ja korvalehden läpi menevä infrapunavalo sokeripitoisuuden.”

Mittaus vie aikaa parikymmentä sekuntia. Harjunmaan mukaan korvanipukkalaitetta voi käyttää yksin, mutta lähinnä se tulee terveydenhoitohenkilöstön käytettäväksi. ”Kotikäyttäjille kehitämme sormenpäästä mittauksen tekevää laitetta. Lisäksi suunnittelemme kännyköiden bluetooth- korvakkeen tapaista mittaria, joka voi olla diabeetikon korvalla jatkuvasti”.

 

Oivalluksena optinen silta

 

Hannu Harjunmaa kuvailee itseään kokeelliseksi fyysikoksi. Hänen väitöskirjatyönsä käsitteli fluorometriä, lääketieteellisissä sovelluksissa käytettävää mittausmenetelmää. Tohtoriksi tulonsa jälkeen hän halusi kansainväliselle uralle ja suuntasi vaimonsa Sinin ja perheen kahden pojan kanssa Geneveen.

Kehitystyöhön erikoistuneessa yrityksessä hän sai tehtäväkseen kehittää verikokeeseen perustumatonta verensokerimittausta. Käänteentekevän keksintönsä, optisen sillan, hän teki tuolloin.

”Optista siltaa tarvitaan auttamaan infrapunavaloa erittelemään ihmiskudoksen muusta massasta nimenomaan glukoosi eli verensokeri”, Harjunmaa selittää. Elävä kudos imee infrapunavaloa ja glukoosi antaa valolle vain heikon vastasignaalin. Optinen silta ohittaa muut signaalit sekoittamasta mittausta.

Ennen kuin läpimurtoa ehdittiin ryhtyä tuotteistamaan, geneveläinen yritys pirstoutui, ja Harjunmaa jäi työttömäksi.  ”Jatkoin vuoden verran itsekseni keksintöni kehittämistä. Sille tuli kysyntää, kun samanlaiseen mittausongelmaan Yhdysvalloissa ratkaisua etsinyt Robert Peura otti yhteyttä. Minulla oli menetelmä valmiina, joten perustimme yrityksen. Perheemme muutti Massachuchettsiin, Yhdysvaltoihin.”

 

Suomalainen sisu palkitaan

Harjunmaan nimissä on 22 patenttia, joista yhdeksän liittyy verensokerimittariin. Hänen ja liikekumppaneidensa yrityksessä Grove Instrumentsissa on vuosien kehitystyön varrella eletty vaikeitakin vaiheita. ”Välillä yritykseltä loppuivat kokonaan rahat ja amerikkalaislta myös into koko hankkeeseen”, Harjunmaa kertoo. ”Siellä vallitsee pinnanraapaisun kulttuuri; ellei valmista ala tulla, jätetään homma sikseen.” Harjunmaa ei antanut periksi. ”Onhan tässä ollut aikamoinen haaste; koko perheen tulevaisuus on riippunut siitä, olenko tarpeeksi fiksu.”

Harjunmaan henkireikänä on ollut musiikki. Kitaransoitonopettajaksi kouluttautunut mies peri aikanaan isosetänsä kontrabasson. Jokaviikkoiset harjoitukset Symphony Pro Musica- sinfoniaorkesterissa ja esiintyminen konserteissa ovat hyvää vastapainoa työlle. Perhe ja ystävät tuntevat Hannu Harjunmaan myös taitavana kokkina; kokeileva fyysikko tekee herkullisia testejä myös keittiössä.

Harjunmaan perheen muuttaessa Yhdysvaltoihin perheen silloin 12- ja 14-vuotiaat pojat olivat käyneet ranskankielistä koulua. Sopeutuminen uuteen kieleen ja kulttuuriin ei käynyt kivuttomasti. ”Ulkopuolisuuden tunne on toisaalta lähentänyt perhettämme entisestään”, Sini Harjunmaa sanoo. ”High Schoolin jälkeen molemmat pojat palasivat Suomeen. Yhdysvaltalainen sosiaalisuus on kyllä kivaa; on mukavaa että vieraat ihmiset rupattelevat toisilleen. Mutta kaikki on niin pinnallista”.

Sini Harjunmaa on perustanut Bostoniin Uuden Englannin Suomi-koulun, joka juuri täytti 20 vuotta. ”Perustin jo aikoinaan Laajalahteen ja Olariin päiväkodit ja toimin Espoon kaupungilla päiväkodin johtajana 12 vuotta”, hän sanoo.

Viime vuodet Sini on testannut verensokerimittaria. ”Laitetta on kokeiltu noin kolmella sadalla ihmisellä. Se on pitänyt kiireisenä.” Kun laitteen testaaminen etenee Suomessa, hän pääsee taas Espooseen. ”Oikea koti on täällä.”

Kappelin hautausmaata kunnostetaan

Espoon siunauskappelin lähettyvillä sijaitsevalla Kappelin hautausmaalla (Pappilantie 12) alkavat ensi viikolla kunnostustyöt. Lue lisää

Tuomiokirkosta tulee tiekirkko

Espoon tuomiokirkkoseurakunta ja Esbo svenska församling kokeilevat tiekirkkotoimintaa Espoon tuomiokirkossa tulevana kesänä. Myönteinen päätös kokeilusta varmistui molemmissa seurakunnissa viime viikolla. Lue lisää

Kirjuri -jäsentietojärjestelmä käyttöön

Evankelis-luterilainen kirkko ottaa tämän vuoden aikana käyttöön valtakunnallisen jäsentietojärjestelmän, Kirjurin, joka korvaa seurakuntien paikalliset jäsentietojärjestelmät. Tähän saakka jokainen seurakunta on erikseen ylläpitänyt omaa tietojärjestelmäänsä jäsenistään. Lue lisää

Otaniemen kappeli käyttöön

Otaniemen kappeli avaa ovensa seurakuntalaisille. Kappelin käyttöönottoa juhlistetaan äitienpäivänä 13.5. klo 11 vietettävässä messussa. Messun pappina toimii Jaani Vilkkilä ja kanttorina Katja Kangas. Messun jälkeen on tarjolla täytekakkukahvit. Lue lisää

Tapiolan kirkko menee remonttiin

Tapiolan kirkon peruskorjausta suunnitellaan vuosille 2013–14. Remontin kustannuksiksi on arvioitu kuusi miljoonaa euroa. Lue lisää

Avaimet omaan kotiin

Kuninkaankallion asumisyksikössä vuokrataan asunnottomille asuntoja ilman liiallisia reunaehtoja. Asunnon saaminen nähdään perusoikeutena. Lue lisää

Tuonen lehtoa hoidetaan hyvin

Pääkirjoitus: Yksi lapsuuteni merkkipaikkoja oli Muonion hautausmaa. Lue lisää

Mistä on hyvät äidit tehty?

Pääkirjoitus: Äiti. Sana ei jätä ketään kylmäksi. Jokaisella on suhde omaan äitiinsä. Millainen hän on tai oli? Kuinka hän on elämässäni vaikuttanut? Jopa poissaolevana äiti määrittää ihmistä – tai erityisesti silloin. Lue lisää

Koti jokaiselle espoolaiselle

Pääkirjoitus: Espoossa oli viime vuoden lopussa 620 ihmistä vailla kotia. Heistä hieman yli 400 majaili tilapäisesti sukulaisten tai tuttavien luona. Satakunta yöpyi asuntoloissa.

Laitoksissa ja asumispalveluyksiköissä sijaa piti nelisenkymmentä ihmistä. Saman verran on öisin kallistanut päänsä porraskäytävään tai ulos. Koko joukosta pitkäaikaisesti asunnottomia on puolet. Lue lisää

Kirkko on vertaisten valtakunta

Pääkirjoitus: ”Parasta oli vertaistuki!” Oli kyse ryhmätoiminnasta tai koulutuksesta, jaetut kokemukset vahvistavat ja antavat eniten. Jaettu ilo on suurempi ja jaettu suru on helpompi kantaa. Lue lisää

Iloa ja vastuuta samassa paketissa

Pääkirjoitus: Voi sitä riemua, kun komposti heräsi talven jälkeen henkiin! Ja millaisia tunteita herättävätkään kevään ensimmäiset krookukset ja leskenlehdet – tai taimimullasta nousevat sirkkalehdet. Puhdasta iloa. Lue lisää

Perinneleikit pyörivät pihoilla edelleen

Tervapata, Polttopallo ja hippaleikit nostavat pienet ja isommat peput tietokonetuoleista ja TV-sohvilta. Lue lisää

Vanhukset iloitsivat rollaattorimarssista

Sylvikodin asukkaat istuivat viime torstaina malttamattoman oloisina palvelukodin yhteisaulassa. Luvassa oli talon jokakeväiseksi perinteeksi muodostunut rollaattorimarssi, ja ulkotakkeihin pukeutunut väki odotti ulos pääsyä. Lue lisää

Negatiivinen positiivisuus

Stig Kankkonen: Positiivinen ajattelu on positiivinen asia. Edellyttäen, että positiivisuudessa on edes hitusen verran realismia. Muuten positiivisuus muuttuu hyvin nopeasti haaveiluksi, selittelyksi ja pakokeinoksi vähemmän miellyttävästä todellisuudesta. Lue lisää