|
|
|
Simo Repo, moniäänisen kirkon kannattaja
Elämäntyönsä kirkollisessa tiedonvälityksessä tehneen Simo Revon ura alkoi lukiolaisena Munkkivuoren seurakunnan monistamosta, jossa nuorukainen monisti käsin kaikki seurakunnan esitteet. Painomusteen tahrima ura jatkui muun muassa Sana-lehden toimittajana ja Kirjapajan johtajana. Joulukuun lopussa hän jää eläkkeelle Essen päätoimittajan ja Espoon seurakuntayhtymän viestintäpäällikön tehtävistä. ”Koen, että minua on johdatettu tälle alalle. On ollut suuri etuoikeus tehdä näin mielekästä työtä”, sanoo rovasti Repo. Häneen on vuosien varrella yritetty lyödä jos jonkinlaista herätysliikkeen leimaa, mutta turhaan: mikään niistä ei istu mieheen. Hän on kasvanut seurakuntalaiseksi ja sellaisena hän pysyy. ”Tavallisena kirkon jäsenenä oleminen on arvokasta. Kun ihminen on kastettu ja käynyt rippikoulun, hän on saanut riittävät oikeudet ja velvollisuudet seurakuntalaiseksi. Se riittää”, hän sanoo. Repo tunnistaa oman pienuutensa suhteessa Jumalaan. ”Jumala on salattu emmekä me tiedä, mitä hän ajattelee. Jokainen ihminen voi tuntea hänet vain omalla kohdallaan. Kukaan ei voi väittää tietävänsä, kuinka Jumala puhuu jollekin toiselle.” Hän pitää arvokkaana pyrkimystä oppia tuntemaan Jumala paremmin. Se ei kuitenkaan tee kenestäkään arvokkaampaa kuin toisista.
Kirkon jakautuminen Puheet kirkon kriisistä ja uhkakuvat jakautumisesta eivät Repoa säikäytä. Eri näkemyksiä on aina ollut, eivätkä ne ole kaataneet kirkkoa. Hän korostaa, että erilaisilla ryhmillä on oikeus olla olemassa ja toimia kirkossa. Hän sanoo, että ongelmia syntyy vasta, jos jotkut haluavat omia kirkon itselleen tai asettavat itsensä Jumalan paikalle. ”Kirkon ei edes pidä olla yhtenäinen. Vaikka on monia näkemyksiä, eri linjoilla olevat voisivat silti arvostaa toistensa ajatuksia”, sanoo mies, joka kavahtaa liialliseen yksimielisyyteen pyrkimistä. Yhdestä asiasta hänen mukaansa tulee kuitenkin olla selkeä yhteisymmärrys: kirkon verotulojen käytöstä. Kun verovaroja jaetaan, niiden käytöstä on sovittava yhdessä. Vapaaehtoisesti kerättyä rahaa voidaan sen sijaan käyttää vapaammin.
Avoimuus on Espoon seurakuntien viestinnän avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen ovat olleet Revon missioita, joita hän edistänyt johdonmukaisesti. Hänelle on tärkeää, että seurakuntavaaleissa äänestäjät saavat tietoa ehdokkaiden taustoista. Vuosi sitten pidetyissä seurakuntavaaleissa valitsijayhdistykset esittelivät taustojaan ja tavoitteitaan Essessä ja ehdokkaat itseään internetin vaalikoneessa. Kaikki eivät katsoneet hyvällä läpinäkyvyyden lisääntymistä. ”Viestinnässä työnkuvaan joskus kuuluu likasankojen kaiveleminen. Se on osa duunia, ja se on tehtävä”, Simo Repo toteaa ykskantaan.
Kirkkoa kohdellaan Viestintäpäällikkönä Repo on vaatinut, että kirkon on pysyttävä tiukasti tiedon syrjässä kiinni ja pystyttävä kertomaan myös vaikeista asioista. Kirkollinen viestintä tulee kaukana jälkijunassa verrattuna muun yhteiskunnan viestintään. Esimerkiksi politiikassa erilaisten ryhmien ajattelua ja tavoitteita selvitetään paljon tarkemmin kuin kirkossa. ”Kirkkoa kohdellaan julkisuudessa silkkihansikkain. Kirkko ei voi kuitenkaan edellyttää, että se jätettäisiin journalismin normaalien lakien ulkopuolelle. Uskontoon liittyvistä asioista pitää voida kirjoittaa samalla tavalla kuin muistakin aiheista.” Kirkon viestinnässä on huomioitava, että uskonnolliset asiat koskettavat ihmistä syvältä ja moni loukkaantuu herkästi. ”Kun joku hyökkää kirkkoa vastaan, kritiikin kohteena on silloin kirkko, ei Jumala. Pitää muistaa, että ne eivät ole yksi ja sama asia.”
Seurakuntalehdillä Suomessa ilmestyy kymmeniä seurakuntalehtiä. Uutismieheksi tunnustautuva Essen päätoimittaja Simo Repo pitää tärkeänä, että seurakuntalehtiä tehdään kunnianhimoisesti ja niissä käsitellään aiheita, joihin lukija voi peilata omaa elämäänsä. ”Ihmismielen sopukoihin menevä journalismi on hankala laji. Monilla naistenlehdillä on tämäntyyppistä erityisosaamista, niissä on äärimmäisen hienoja henkilöhaastatteluja. Sellaiseen suuntaan haluaisin kehittää seurakuntalehtiä entistä enemmän”, hän sanoo ja muistuttaa myös miesten lukevan naistenlehtiä. Hänellä ei ole suuria suunnitelmia vuodenvaihteessa alkavien eläkepäivien varalle. ”Teen sitä, mikä tuntuu kivalta ja jos se ei enää huvita, sitten teen jotain muuta”, Simo Repo sanoo.
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä