|
|
|
Yksineläjän joulu on hiljainen
Tapiolasta parikymppisenä muuttanut ja nyt Espooseen takaisin palannut Hannu Kiuru on ollut yli 30 vuotta pappina Helsingissä. Koko pappisuransa aikana hänellä on ollut kaksi kokonaan vapaata joulua, koska vuoden loppu on seurakunnille todellista sesonkiaikaa. ”Joulun jälkeen monet työntekijät ovat aika poikki. Tilaisuuksia järjestetään paljon ja vapaata jää vähän. Kun joku työtoveri sairastuu, toiset paikkaavat”, Hannu Kiuru kertoo. Tapiolaan paluu on ollut kotoinen kokemus. ”Hauska tunne kulkea samojen laattakäytäviä pitkin kuin lapsena tai nuorena. Jos minusta riippuu, niin en enää muuta kuin Hakalehdosta uurnalehtoon”, Kiuru toteaa. Syy Tapiolaan paluuseen on se surullinen ja tavallinen: avioero. Papin työ on perheen kannalta kuluttavaa. On hyvin vähän ammatteja, joissa pääasiallinen työaika sijoittuu muiden ihmisten vapaa-aikaan. Seurakuntapapin työssä painopiste on viikonlopuissa ja illoissa. Perheen yhteinen aika jää pakostakin niukaksi ja siksi pappien avioerot ovat yllättävän yleisiä.
Joulu Toinen joulu ilman perhettä on saanut Hannu Kiurun kyselemään sitä, mitä voisi olla aikuisten ihmisten joulu. ”Jouluhan on paljolti lasten juhla. Lapsille järjestetään ohjelmaa, hankitaan lahjoja ja muutenkin joulun vietto keskittyy lasten ympärille. Elämässä tulee vaiheita, jolloin omat tai lastenlapset eivät liity jouluun. Mitä silloin jää jäljelle? Mikä on sitä välttämätöntä, joka tekee joulun?” ”Lapsuuden kodissani oli tärkeää tehdä karjalaisittain kaikki viimeisen päälle. Siitä äiti piti huolen. Omassa joulussani olen luopunut kaikesta hössöttämisestä. En tarvitse jouluruokia enkä joulukoristeita, en lähetä joulukortteja ja kaupallisuutta vastaan olen saanut rokotuksen jo seurakuntanuoriaikana. Voin luopua lähes kaikesta jouluun liittyvästä, mutta Kristuksesta en luovu. Hän ei ole mikään koristus.” Kukin kantaa mukanaan perinteitä lapsuuden kodista. Hannu Kiurulle Turusta televisioitava joulurauhan julistus on olennainen osa joulua. ”Silloin pitää kaiken olla valmista ja siitä alkaa joulun vietto. Kiire loppuu puoleen päivään”. Ei niin kauan sitten joulua edeltävään adventtiaikaan liittyi paasto tai ainakin pyrkimys vaatimattomaan elämään. Joulua ei haluttu juhlia etukäteen, vaan vasta sitten kun se oikeasti tulee. Adventin sunnuntait valmistivat ihmisiä joulujuhlaan. Kun adventtiajasta on tullut joulun etukäteisjuhlimista, se on menettänyt tarkoituksensa.”Minä näen, että neljä adventtipyhää ovat neljä askelmaa, jotka johdattavat minut joulun suureen kirkkaasti valaistuun juhlatemppeliin”.
Rasittava Joulu tuntuu muuttuvan joka vuosi yhä kaupallisemmaksi. Kari Suomalainen piirsi jo vuonna 1954 pilapiirroksen "Joulukatu eli kuokkavieras syntymäpäiväkesteissä”. Siinä Jeesus seisoo kerjäämässä Stockmannin edessä Helsingin joulukadulla. Se äänestettiin tänä vuonna Karin kaikkein mieleenpainuvimmaksi piirrokseksi. ”Kuvasta tehtiin piirtäjän luvalla seurakunnalle jättikokoinen suurennos. Raahasin sen nuorena pappina Vanhaan kirkkoon kuvitellen voivani saarnata kaupallisen joulun kumoon. Niin ei tietenkään käynyt, vaikka kuva oli varmasti puhutteleva”. Kaupallisuuden määrä suomalaisessa joulussa ei ole yli viidessäkymmenessä vuodessa ainakaan vähentynyt. Joulukatu avataan Tuomiosunnuntaina ja kristillisaiheisia joulukortteja tai joulukoristeista on todella vaikea löytää. Tontut, porot, pallot ja joulupukit merkitsevät monille samaa kuin joulun odottaminen. ”Tuntuu että joulun pakanallinen tausta lyö yhä vahvemmin läpi ja kristillinen ydin alkaa hajota. Voisimmekin harkita kristillisen joulun siirtämistä loppiaiseen, jota osa kristikuntaa pitää oikeana joulun ajankohtana”.
Yksineläjä on Suuri elämänmuutos rikkoi kaikki totutut rakenteet, mutta toi Kristuksen lähemmäksi. ”Ero tuo mukanaan yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, mutta oliko kukaan muu ulkopuolisempi kuin Jeesus itse”, Hannu Kiuru miettii. Vastasyntyneellä Vapahtajalla ei ollut edes omaa paikkaa. Juuri siksi hänen pitää syntyä sinun ja minun sydämeen. Siellä hänellä on paikka ja tämä tieto koskee jokaista ihmistä. Perhe on edelleen yhteiskunnan perusyksikkö ja se näkyy erityisesti suurina juhlapyhinä.”Eron jälkeen olen opetellut yksin elämistä. Muuten se sujuu, mutta joulun aika on vaikea. Mielen pohjalla elävät kaikki lapsuuden kodin jouluun liittyvät odotukset ja toiveet, samoin niistä seuranneet pettymykset ja murheet. Niiden takia yksinäisyys jouluna tuntuu raastavalta”. Hannu Kiurun jouluaattoon kuuluu käynti veljen perheen luona yhdessä isän kanssa. ”Menemme sinne jo iltapäivällä, koska isä väsyy nopeasti. Vaikka kyseessä on oma veli, olemme isän kanssa ulkopuolisia. On ihan eri asia kuulua johonkin kuin käydä kylässä. Omat lapsetkin ovat tänä jouluna muualla”. Työ on vähän liiankin helppo lääke yksinäisyyteen. ”Kun isä on mennyt kotiinsa, minäkin menen omaan kotiini. Minulle sunnuntai alkaa aina lauantain ehtookelloista. Niin nytkin, vaikka on jouluaatto. Haluan rauhoittaa itseni siitä eteenpäin”. ”Tämä joulu menee nyt vielä näin, mutta millaiset mahtavat olla tunnelmat vuoden päästä.”
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä