Laulua koko elämä

Leena Enqvist ei muista, milloin hän itse alkoi laulaa. ”Olen laulanut aina, kuten kaikki lapsuuskodissani Kangasniemellä. Isä oli mieskuorossa, äiti kirkkokuorossa ja me neljä siskosta liityimme seurakunnan lapsikuoroon heti, kun sellainen perustettiin. Kuorossa aloitin kuusivuotiaana”, Enqvist kertoo.

Lauluharrastus vaihtui kouluvuosien jälkeen enimmäkseen musiikin kuunteluksi. ”En minä silloin tullut ajatelleeksi, että laulamisesta voisi olla vaikka ammatiksi. Ehkä asenteeseeni vaikutti, että äidin mielestä esiintyä sai vain, jos joku pyysi; itseään ei ollut sopivaa tuoda esille.”

Melkein kuin Trappin perhe

Leenan aviomies Matti on myös musikaalinen. ”Havaitsin heti pianon, kun kävin ensimmäistä kertaa Matin luona”, Enqvist sanoo. Saman soittimen ääressä pariskunta on musisoinut paljon 33-vuotisen avioliittonsa aikana. ”Melkein kaikki käy: klassinen, kansanlaulut, musikaalit, jazz ja hengellinen.”

Perheen ja myyntialan töiden myötä kuoroharrastus jäi, mutta Enqvist lauloi edelleen kotona tyttärilleen Nellille ja Nooralle. ”Pienenä Nelli tilasi jatkuvasti lisää lauluja nukkumaan mennessään. Juuri kun luulin, että tyttö on nukahtanut, kuului peiton alta vaatimus: Pieni tytön tylleröinen”, Enqvist nauraa. Välillä koko perhe lauloi yhdessä. ”Noora kerran sanoi, että me olemme kuin Sound of Music-musikaalin laulava Trappin perhe.”

Nyt musiikki siirtyy jo seuraavalle sukupolvelle; 10-vuotiaalle Roopelle laulaa sekä Nelli-äiti että Leena-mummi.

Aina voi oppia lisää

Tytärten aikuistuessa ja oman ajan lisääntyessä Leena Enqvist halusi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa yksityisistä laulutunneista. Opettajaa ei aikuiselle oppilaalle tuntunut löytyvän mistään. ”Lopulta kirjoitin Sibelius-akatemian ilmoitustaululle etsintäkuulutuksen”, Enqvist kertoo. Musiikin maisteri Jorma Martikainen vastasi kutsuun, oppitunnit ovat jatkuneet kaksitoista vuotta.

”Ennen kuin aloitin laulutunnit, luulin että osaan laulaa. Opetuksella halusin vähän varmistella”, Enqvist sanoo. ”Huomasin pian, että opittavaa on koko ajan.” Laulutuntien lisäksi Enqvist on käynyt korreptiittori Tuula-Marja Tuomela-Nymanin opissa. ”Korreptiittori korjaa esimerkiksi kielellisiä virheitä ja opettaa laulamaan säestyksen kera”, Enqvist kertoo.

Laulun harrastajalle tilaisuuksia esiintymisiin ei ole koskaan liikaa. ”Messuissa olen laulanut Tapiolan kirkossa, Matinkappelissa ja Olarin kappelissa. Ne ovat olleet hienoja tilaisuuksia, joita saisi olla enemmänkin”.

Yksinlaulun lisäksi myös kuoroharrastus on Enqvistillä jälleen voimissaan. Hän on laulanut Olarin seurakunnan kamarikuoro Wähäpaimenessa kuutisen vuotta.

Laulaen iloa muillekin

Lapsuuden musiikillisista perinteistä Enqvistille on parhaiten jäänyt mieleen joulu. Seurakunnan kuorot lauloivat aattona ensin kirkossa ja jatkoivat sieltä vanhainkotiin ja sairaalaan.

Leena ja Matti Enqvist jatkavat tapaa omalla tavallaan. He käyvät Espoonlahden hoivakodissa laulamassa juhannuksen aatonaattona ja joulun alla. ”Se on hyvin palkitsevaa; kiitollisesta yleisöstä näkee, miten laulu koskettaa. Eräänä juhannuksena vanha mies piti kädestäni tiukasti kiinni koko Karjalan kunnailla -laulun ajan, katsoi minua silmiin ja kyyneleet valuivat hänen poskillaan", Enqvist muistelee.

Käynteihin liittyy myös hauskoja tilanteita. ”Matti säesti minua uruilla, joissa oli pyörät mutta ei jarruja. Urut alkoivat soiton voimasta pikkuhiljaa liukua eteenpäin, ja me hivuttauduimme soittimen perässä musiikin taukoamatta.”