|
|
|
Kirkolliskokousvaalien ennakkoasettelu Simo Repo 14.11.2011 Kirkolliskokouksen jäsenet valitaan välillisissä vaaleissa ensi helmikuussa. Vaalilistat jätetään joulukuun puolivälissä. Ehdokasasettelussa ratkeaa pitkälti, keitä kirkolliskokoukseen valitaan.
Seurakuntavaalit pidettiin vuosi sitten. Tuolloin myös Espoossa yli puolet luottamushenkilöistä vaihtui. Vaalien jälkeisissä kommenteissa todettiin, että seurakuntalaiset halusivat kirkkoon muutoksia.
Kirkolliskokousvaaleissa ratkeaa, näkyykö seurakuntalaisten toive myös koko kirkon suunnassa.
Kirkolliskokousvaalit ovat monimutkainen välillinen vaali. Ne toimitetaan hiippakunnittain. Hiippakunnan papit valitsevat pappisedustajat. Seurakuntavaaleissa valitut kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvostojen jäsenet valitsevat maallikkoedustajat. Kussakin hiippakunnassa käydään siis kaksi erillistä vaalia.
Seurakuntalaisia ei päästetä suoraan valitsemaan kirkolliskokouksen jäseniä. Espoon hiippakunnasta valitaan kirkolliskokoukseen kuusi maallikkoedustajaa ja neljä pappisedustajaa.
Välillisissä suhteellisissa vaaleissa vaalitaktikointi nousee aivan erilaiseen asemaan kuin suorassa kansanvaalissa. Kun valittavia on vähän, vaaliliittoutumat ratkaisevat paljon. Pienillä ryhmittymillä ei ilman liittoutumista ole mitään mahdollisuutta saada edustajaa kirkolliskokoukseen. Siksi pienten ryhmien etujen mukaista on saada aikaan laajoja yhteislistoja ja keskittää vaalissa ääniä. Laajoihin liittoihin pyrkivät varmasti toisaalta konservatiiviset herätysliikkeet ja toisaalta uudistusmieliset vähemmistöliikkeet.
Suhteellisen vaalitavan edustuksellinen idea katoaa, jos vaalilistat ovat kovin laajoja.
Maallikkoedustajien vaalissa käytetään myös äänten painottamista seurakunnan suuruuden mukaan. Suuren seurakunnan maallikkovalitsijan äänellä ja pienen seurakunnan maallikkovalitsijan äänellä on erilainen painotuskerroin.
Järjestelmä on niin monimutkainen, että kirkon omienkin asiantuntijoiden on vaikea pysyä siinä mukana.
Seurakuntalaiselle voi olla suuri yllätys, kenen pääsyä kirkolliskokoukseen hän on lopulta seurakuntavaaleissa antamallaan äänellä tukenut.
Kirkollinen yhtenäiskulttuuri on murtumassa. Kirkolliskokousvaalit käydään tilanteessa, jossa kirkko on suurten murrosten keskellä. Kirkon sisällä on aatesuuntia, jotka vastakkaisasettelujen kautta etsivät valta-asemaa kirkossa.
Kuntarakenteen mahdollinen muuttuminen lähivuosien aikana edellyttää kirkolta suuria muutoksia kirkon hallintojärjestelmään ja toimintarakenteeseen. Säilyttääkseen itsenäisyytensä ja toimintamahdollisuutensa kirkko ei ehkä muutaman vuoden kuluttua voi enää kopioida kuntajaon perusrakenteita omaksi toimintarakenteekseen.
Lähivuosina saattaa tähän saakka varsin vaatimattomin käytännön mahdollisuuksin varustetusta hiippakuntavaltuustosta tulla kirkkoon merkittävä elin.
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä