Tekstikoko Suurenna tekstiä Oletuskoko Pienennä tekstiä
EtusivuUutisetArtikkelitKulttuuriKannanototArkistoTapahtuu

Järjestötyössä on me-henkeä

Kristel Nyberg 10.11.2011

Muutama viikko sitten tapasin miehen, joka oli siirtynyt suuren liikeyrityksen palveluksesta järjestötyöhön. Kysyin häneltä, mikä uudessa työssä eroaa eniten vanhasta.

”Liike-elämässä ensimmäinen arvo on raha”, hän vastasi. ”Toinen arvo on raha, samoin kolmas. Järjestötyössä saan työskennellä järjestön arvojen puolesta.”
 
Suomen järjestökenttä on laaja. Onpa oma kiinnostuksen kohde sitten vapaaehtoistyö, luonnonsuojelu, harrastus tai vaikkapa oma asuinalue ja sen kehittäminen, löytyy joka alalle jostakin päin maata ryhmä samanhenkisiä ihmisiä.
 
Useimmat yhdistykset ja kerhot toimivat täysin vapaaehtoisvoimin. Järjestökentällä työyhteisöt ovat usein pieniä; moni meistä järjestötyöläisistä on ainoa palkattu työntekijä.
 
Työtä on niin paljon kuin jaksaa tehdä, esimies on katkolla vuosittain kun järjestön hallitus vaihtuu, ja harva järjestö pystyy tarjoamaan yritysmaailman palkkoja vastaavaa vastinetta työpanoksesta. Tapaamani miehen vastaus kuitenkin kertoo jotakin siitä, mikä meitä järjestötyöntekijöitä houkuttelee.
 
Parasta missä tahansa järjestössä ovat ihmiset. Järjestöaktiivit lahjoittavat valtavia määriä aikaansa ja osaamistaan asialle, jonka he kokevat mielenkiintoiseksi tai tärkeäksi. 
 
Moni odottaa saavansa kaiken valmiiksi tarjoiltuna ja arastelee tarttua toimeen: ”Jonkun pitäisi tehdä tälle asialle jotain.” Järjestöistä löytää niitä ihmisiä, jotka ajattelevat: ”Me voimme tehdä tälle asialle jotain!”
 
Järjestöväessä on kokemukseni mukaan tiettyä samanhenkisyyttä, me-henkeä ja aktiivisuutta, riippumatta siitä, onko kyseessä urheiluseura, käsityökerho tai hyväntekeväisyysjärjestö.
 
Lokakuun lopulla Isossa Omenassa vietettiin Yhdessä enemmän -päivää, johon osallistui järjestöjä paikallis- tai asukasyhdistyksistä aina kansainvälisesti toimivaan Unicefiin saakka. Päivän nimi on osuva.
 
Järjestötyössä todellakin olemme yhdessä enemmän. Järjestön palkatut työntekijät, aktiiviset vapaaehtoiset ja usein taka-alalla pysyvät rivijäsenet työskentelevät yhdessä yhteisten tavoitteiden ja arvojen eteen. Järjestötyössä kokonaisuus todellakin on enemmän kuin osiensa summa.
 
 
Kirjoittaja on Espoon kaupunginosayhdistysten liitto ry:n järjestösihteeri.
Kappelin hautausmaata kunnostetaan

Espoon siunauskappelin lähettyvillä sijaitsevalla Kappelin hautausmaalla (Pappilantie 12) alkavat ensi viikolla kunnostustyöt. Lue lisää

Tuomiokirkosta tulee tiekirkko

Espoon tuomiokirkkoseurakunta ja Esbo svenska församling kokeilevat tiekirkkotoimintaa Espoon tuomiokirkossa tulevana kesänä. Myönteinen päätös kokeilusta varmistui molemmissa seurakunnissa viime viikolla. Lue lisää

Kirjuri -jäsentietojärjestelmä käyttöön

Evankelis-luterilainen kirkko ottaa tämän vuoden aikana käyttöön valtakunnallisen jäsentietojärjestelmän, Kirjurin, joka korvaa seurakuntien paikalliset jäsentietojärjestelmät. Tähän saakka jokainen seurakunta on erikseen ylläpitänyt omaa tietojärjestelmäänsä jäsenistään. Lue lisää

Otaniemen kappeli käyttöön

Otaniemen kappeli avaa ovensa seurakuntalaisille. Kappelin käyttöönottoa juhlistetaan äitienpäivänä 13.5. klo 11 vietettävässä messussa. Messun pappina toimii Jaani Vilkkilä ja kanttorina Katja Kangas. Messun jälkeen on tarjolla täytekakkukahvit. Lue lisää

Tapiolan kirkko menee remonttiin

Tapiolan kirkon peruskorjausta suunnitellaan vuosille 2013–14. Remontin kustannuksiksi on arvioitu kuusi miljoonaa euroa. Lue lisää

Avaimet omaan kotiin

Kuninkaankallion asumisyksikössä vuokrataan asunnottomille asuntoja ilman liiallisia reunaehtoja. Asunnon saaminen nähdään perusoikeutena. Lue lisää

Tuonen lehtoa hoidetaan hyvin

Pääkirjoitus: Yksi lapsuuteni merkkipaikkoja oli Muonion hautausmaa. Lue lisää

Mistä on hyvät äidit tehty?

Pääkirjoitus: Äiti. Sana ei jätä ketään kylmäksi. Jokaisella on suhde omaan äitiinsä. Millainen hän on tai oli? Kuinka hän on elämässäni vaikuttanut? Jopa poissaolevana äiti määrittää ihmistä – tai erityisesti silloin. Lue lisää

Koti jokaiselle espoolaiselle

Pääkirjoitus: Espoossa oli viime vuoden lopussa 620 ihmistä vailla kotia. Heistä hieman yli 400 majaili tilapäisesti sukulaisten tai tuttavien luona. Satakunta yöpyi asuntoloissa.

Laitoksissa ja asumispalveluyksiköissä sijaa piti nelisenkymmentä ihmistä. Saman verran on öisin kallistanut päänsä porraskäytävään tai ulos. Koko joukosta pitkäaikaisesti asunnottomia on puolet. Lue lisää

Kirkko on vertaisten valtakunta

Pääkirjoitus: ”Parasta oli vertaistuki!” Oli kyse ryhmätoiminnasta tai koulutuksesta, jaetut kokemukset vahvistavat ja antavat eniten. Jaettu ilo on suurempi ja jaettu suru on helpompi kantaa. Lue lisää

Iloa ja vastuuta samassa paketissa

Pääkirjoitus: Voi sitä riemua, kun komposti heräsi talven jälkeen henkiin! Ja millaisia tunteita herättävätkään kevään ensimmäiset krookukset ja leskenlehdet – tai taimimullasta nousevat sirkkalehdet. Puhdasta iloa. Lue lisää

Perinneleikit pyörivät pihoilla edelleen

Tervapata, Polttopallo ja hippaleikit nostavat pienet ja isommat peput tietokonetuoleista ja TV-sohvilta. Lue lisää

Vanhukset iloitsivat rollaattorimarssista

Sylvikodin asukkaat istuivat viime torstaina malttamattoman oloisina palvelukodin yhteisaulassa. Luvassa oli talon jokakeväiseksi perinteeksi muodostunut rollaattorimarssi, ja ulkotakkeihin pukeutunut väki odotti ulos pääsyä. Lue lisää

Negatiivinen positiivisuus

Stig Kankkonen: Positiivinen ajattelu on positiivinen asia. Edellyttäen, että positiivisuudessa on edes hitusen verran realismia. Muuten positiivisuus muuttuu hyvin nopeasti haaveiluksi, selittelyksi ja pakokeinoksi vähemmän miellyttävästä todellisuudesta. Lue lisää