|
|
|
Järjestötyössä on me-henkeä Kristel Nyberg 10.11.2011 Muutama viikko sitten tapasin miehen, joka oli siirtynyt suuren liikeyrityksen palveluksesta järjestötyöhön. Kysyin häneltä, mikä uudessa työssä eroaa eniten vanhasta.
”Liike-elämässä ensimmäinen arvo on raha”, hän vastasi. ”Toinen arvo on raha, samoin kolmas. Järjestötyössä saan työskennellä järjestön arvojen puolesta.”
Suomen järjestökenttä on laaja. Onpa oma kiinnostuksen kohde sitten vapaaehtoistyö, luonnonsuojelu, harrastus tai vaikkapa oma asuinalue ja sen kehittäminen, löytyy joka alalle jostakin päin maata ryhmä samanhenkisiä ihmisiä.
Useimmat yhdistykset ja kerhot toimivat täysin vapaaehtoisvoimin. Järjestökentällä työyhteisöt ovat usein pieniä; moni meistä järjestötyöläisistä on ainoa palkattu työntekijä.
Työtä on niin paljon kuin jaksaa tehdä, esimies on katkolla vuosittain kun järjestön hallitus vaihtuu, ja harva järjestö pystyy tarjoamaan yritysmaailman palkkoja vastaavaa vastinetta työpanoksesta. Tapaamani miehen vastaus kuitenkin kertoo jotakin siitä, mikä meitä järjestötyöntekijöitä houkuttelee.
Parasta missä tahansa järjestössä ovat ihmiset. Järjestöaktiivit lahjoittavat valtavia määriä aikaansa ja osaamistaan asialle, jonka he kokevat mielenkiintoiseksi tai tärkeäksi.
Moni odottaa saavansa kaiken valmiiksi tarjoiltuna ja arastelee tarttua toimeen: ”Jonkun pitäisi tehdä tälle asialle jotain.” Järjestöistä löytää niitä ihmisiä, jotka ajattelevat: ”Me voimme tehdä tälle asialle jotain!”
Järjestöväessä on kokemukseni mukaan tiettyä samanhenkisyyttä, me-henkeä ja aktiivisuutta, riippumatta siitä, onko kyseessä urheiluseura, käsityökerho tai hyväntekeväisyysjärjestö.
Lokakuun lopulla Isossa Omenassa vietettiin Yhdessä enemmän -päivää, johon osallistui järjestöjä paikallis- tai asukasyhdistyksistä aina kansainvälisesti toimivaan Unicefiin saakka. Päivän nimi on osuva.
Järjestötyössä todellakin olemme yhdessä enemmän. Järjestön palkatut työntekijät, aktiiviset vapaaehtoiset ja usein taka-alalla pysyvät rivijäsenet työskentelevät yhdessä yhteisten tavoitteiden ja arvojen eteen. Järjestötyössä kokonaisuus todellakin on enemmän kuin osiensa summa.
Kirjoittaja on Espoon kaupunginosayhdistysten liitto ry:n järjestösihteeri.
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä