|
|
|
Järki ja tunteet koetuksella kirkkovaltuustossa Terttu Nurmi 3.11.2011 Kiitos luottamuksesta, rakkaat äänestäjäni! Olen ollut kirkkovaltuustossa niin kauan, että nolottaa. No, tämän kauden jälkeen lupaan antaa tilaa nuoremmille.
Ennen viime vuosien vaalikoneita kukaan ei ole kysellyt vakaumuksen laatua ja syvyyttä, ja ainakin tällä Espoon tuomiokirkkoseurakunnan laajapohjaisella listalla ehdokkaalle näytti aiemmin riittävän tavanomainen ”kristillinen harrastus”.
Olikin järkytys havaita, miten ihmiset yhtäkkiä jaettiin vuohiin ja lampaisiin muutaman rastin tai pyörylän perusteella.
Halusin itse osoittaa hyväksyntäni sukupuolivähemmistöjä kohtaan, mutta toisaalta en tahtonut herättää pahennusta niissä ystävissä, jotka ymmärtävät Raamattunsa eri tavalla kuin minä.
Kysymys sukupuolivähemmistöjen roolista ja oikeuksista kirkossamme näyttävät naispappeuden ohella olevan tämän vaalikauden vaikeimmat ongelmat. Sydämeni vuoti verta, kun valtuuston kokouksessa kopautettiin tehdyksi päätös, että Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys jää ilman Espoon seurakuntayhtymän taloudellista tukea.
Monien mielestä tämä oli selvää kuin pläkki, koska seurakunnan varoja ei voida jakaa toimintaan, jossa ei noudateta voimassa olevaa, naispappeuden hyväksymiseen velvoittavaa lainsäädäntöä.
Minä olen kuitenkin oppinut kauneimmat hengelliset laulut evankelishenkisessä pyhäkoulussa, lukenut kummitädin tilaamaa evankeliumiyhdistyksen Lastenlehteä ja kulkenut äidin mukana lähetysompeluseuroissa Siionin kanteleen iloisia lauluja veisaten jo kauan ennen kuin aloin toimia seurakunta-aktiivina.
Lapsuudenkokemukset jättävät jäljen, jota järkipykälät eivät noin vain pyyhkäise pois.
Toisaalta, ovat monet muutkin kirkkovaltuustossa käsiteltävät asiat minulle vaikeita. Tarkkana saa olla, että ymmärtää mitä on tekemässä, kun painaa punaisa tai vihreää äänestysnappia. Arvostan suuresti valtuuston kokousta edeltävää ryhmäkokousta, jossa on usein jaossa hyödyllistä taustatietoa.
Myönnettävä on sekin, etten kuulu valtuustosalin rohkeimpiin puhujiin. Siksi kunnioitan ja ihailen valtuustomme rohkeita ja viisaita puhujia, sillä ilman heitä valtuustossa ja kirkossa ei koskaan muuttuisi mikään.
Kirjoittaja on Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntavaltuuston jäsen ja kirkkovaltuutettu (Laajapohjainen ryhmä).
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä