|
|
|
Kunnioittaminen on kehittymistä ja luopumista Simo Repo 31.10.2011 Ensi lauantaina vietetään maassamme pyhäinpäivää. Tuhannet ja taas tuhannet kynttilät syttyvät hautausmaille. Ihmiset muistavat esivanhempiaan ja läheisiään, joita ilman heitä ei olisi olemassa ja joita ilman henkilökohtainen elämä ja maailma tuntuisivat puutteellisilta.
Menneiden sukupolvien kunnioittaminen ei ole pysähtymistä vaan hyvän kehityksen jatkumista. Ihmisen pitää tietää, mistä on tullut, jotta hän voisi elää hyvin tätä päivää. Meidän hyvinvointimme, arvomme ja ihmissuhteemme rakentuvat sen varaan, mitä olemme omilta vanhemmiltamme ja maamme rakentajilta perinnöksi saaneet.
Edellisten sukupolvien työn kunnioittaminen ei merkitse muuttumattomuutta. Se on parhaimmillaan oman osuuden hyvää suorittamista ihmiskunnan kehittymisen viestinjuoksussa.
Jos osaamme jättää maailman seuraaville sukupolville parempana kuin sen itse saimme, olemme suoriutuneet osuudestamme hyvin.
Kehittymiseen kuuluu myös luopuminen. Maailma ja elämä näyttävät kovin erilaisilta teini-iässä, keskellä kiivainta työikää ja vanhuudessa.
Uusilla sukupolvilla pitää olla tilaa kasvaa ja kehittyä koko elämän ajan. Nuorten haaveille ja unelmille täytyy antaa tilaa. Jokaiselle sukupolvelle kuuluu oikeus toteuttaa oma hyvä elämänsä. Siksi elämän pitää olla jatkuvasti myös luopumista seuraavien sukupolvien hyväksi.
Vanhemmille ja isovanhemmille on merkitystä, kuinka heidän jälkeläistensä elämä kehittyy. Se voi olla erilaista kuin meillä, mutta silti se on arvokasta ja hyvää. Tehtävämme on tukea, poistaa esteitä ja nähdä, milloin itse olemme hyvän kehityksen este.
Erilaisuuden hyväksyminen on vaikeaa. Muutoksen hyväksyminen on vaikeaa. Seuraavan sukupolven maailma ei enää ole meidän maailmamme – toivottavasti onneksi, ei epäonneksi.
Kun katsomme oman maamme historiaa taaksepäin, voimme nähdä jatkuvaa kehitystä kohti entistä parempaa ja ihmisarvoisempaa elämää. Siitä kannattaa olla kiitollinen.
Kunnioittamiseen kuuluu myös anteeksianto. Menneet sukupolvet ovat tehneet virheitä ja se on uskallettava sanoa. Ne pitää ymmärtää. Niitä ei saa tekemättömiksi.
Historiasta voimme oppia ainakin sen, ettemme tee samoja virheitä uudelleen. Keksimme kyllä omammekin. Menneiden sukupolvien tekojen kostaminen tämän päivän ihmisille on järjetöntä.
Olisi hyvä, jos tiedostaisimme, miten me annamme jälkeläisillemme elämän mahdollisuuksia. Vastuulliseen arvomaailmaan kuuluu sekä omien aikalaistemme elämänedellytysten parantaminen että tulevien sukupolvien mahdollisuuksien säilyttäminen. Siten mekin ansaitsemme omien jälkeläistemme kunnioituksen.
Pyhäinpäivän poistamisessa alkuperäiseltä paikaltaan marraskuun ensimmäisestä päivästä Suomi liittyy skandinaavis-itäeurooppalaiseen perinteeseen. Läntisen Keski- ja Etelä-Euroopan maissa pyhäinpäivä on alkuperäisellä paikallaan marraskuun 1. päivänä.
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä