|
|
|
Mistä tuntee kiusaajan? Saila Posti-Lindström 26.10.2011 Luin kauhistuttavan romaanin kiusaamisesta. Englantilainen Simon Lelic avaa kirjassaan Katkeamispiste ahdistavan taitavasti kiusaamisen mekanismeja.
Palapelirakenteella etenevä tarina paljastaa heti ensimmäisellä sivulla ilmeisimmän syyllisen, kouluampujan. Kirjan lopussa lukija ei kuitenkaan enää voi olla varma syyllisestä ja uhrista. Moniäänisestä kerronnasta nousee esille monikerroksinen syyllisyys.
Myös todellisissa kiusaamistapauksissa kiusattu on nopeasti tunnistettavissa. Kiusaajien löytyminen ei olekaan niin yksinkertaista. Nyrkkitappelijat paljastuvat heti, mutta sanallinen kiusaaminen on vaikeammin todennettavissa.
Olen miettinyt omaa suhdettani kiusaamiseen. Fyysiseen väkivaltaan minut yllyttävät vain hämähäkit ja banaanikärpäset. Mutta sanan säilä on ollut minulle aina kiehtova ase. Rakastan tiukkoja sanamittelöitä ja suurta mielihyvää on tuottanut, jos olen saanut sanottua viimeisen sanan.
Äijäporukoissa en ole pelännyt typerimpiäkään heittoja, sillä jokainen vänkyrä lause on ollut lähinnä haaste keksiä vielä jotakin parempaa. Naiselle ”hyvä jätkä” on ansaittu kohteliaisuus.
Parhaimmillaan tai pahimmillaan läpänheitto samanhenkisessä seurassa saa aikaan verbaalihumalan ja hervottomia naurunremakoita, joissa ei kipinöiden sytyttämiä etäispaloja huomata. En muista koskaan nuorena ajatelleeni, ymmärsikö riemukkaassa seurassamme varmasti jokainen herjanheiton samalla tavalla.
Tarkoituksella en muista koskaan ketään loukanneeni. Muistan kyllä tilanteita, joissa sain ”ihmekommentteja” ulkopuolisilta, kuten niitä kuvailin. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, että yleisesti ilmaan heittämäni myrkkynuolet ovatkin kenties osuneet henkilöön, jolle sanat eivät avaudu yhtä monenkirjavina ja merkityksellisinä kuin minulle.
Ymmärrystä seuraava verbaalikrapula on epämiellyttävä tunne.
Nuorten maailmassa läpänheitto on verbaalista taistelua tunkion herruudesta. Kukoksi tunkiolle pääsee se, joka saa viimeisen sanan ja parhaan läpän. Mutta miten selviävät he, jotka eivät löydä sanoja ensimmäisellekään askelmalle?
Päähenkilö Katkeamispisteessä on lahjakas ja pätevä opettaja, mutta sosiaalisilta taidoiltaan rajoittunut eikä sopeudu työyhteisönsä läpänheittäjien ja ihmissuhdepelureiden joukkoon. Sanat eivät riitä ja hän tarttuu oikeaan aseeseen. Jälkikäteen kukaan lähellä olijoista ei näe osuuttaan tapahtumissa. Löytyy vain yksi syyllinen.
|
© Espoon seurakuntasanomat – Esse // Kotimaanetti – Sujuu-julkaisujärjestelmä